Soinin Laasalassa järjestetään tulevana kesänä 2010 neljättätoista kertaa Wanahan Ajan Päiwät. Taiteilija Reijo Kivijärven pihapiirissä oleva tapahtuma on kasvanut vuosi vuodelta. Myös esineiden ja pienimuotoisten tapahtumien määrä on monipuolistunut.

Tapahtuma sai alkunsa Reijo Kivijärven kiinnostuksesta vanhoihin esineisiin ja tarve- ja työkaluihin sekä perinnetöihin. Hän ihailee esi--isien tekemiä vanhoja tarve-esineitä, joita tehtiin esimerkiksi luonnonvääristä tai muuten erikoisesti kasvaneista puista. Ihminen keräsi puun talteen ja jatkoi jo luonnon alullepanemaa työtä, käyttäen hyväksi erikoisesti kasvaneen puun muotoja.

Entisajan ihminen tunsi eri puulajien ominaisuudet, kuinka eri puulajit soveltuivat erilaisiin käyttötarkoituksiin. Hän tiesi myös milloin ne oli kaadettava ja korjattava talteen. Entisaikojen puute ja raskas raataminen olivat usein johtaneet työtä helpottaviin pieniin oivalluksiin ja keksintöihin. Reijo Kivijärven mielestä entisinä aikoina arvostettiin niin työtä, kuin työvälineitäkin, sekä myös ammattitaitoa. Työvälineet olivat itse tehtyjä ja niistä pidettiin hyvää huolta. Ne olivat tekijänsä ylpeys ja samalla hänen kätevyytensä ja kauneudentajunsa mitta.

Vanhoja hyväkuntoisia työkaluja ja koneita ei ole nykyään kovin helposti löydettävissä. Käytön ja arvostuksen puute on tuhonnut paljon jälkipolville kiinnostavia asioita. Myös elämän sisällössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosien saatossa. Elinkeinorakenteen muuttuessa luontaistaloudesta rahatalouteen, kiireistä ihmispoloista kiskotaan paikasta toiseen henkisen hyvinvoinnin kustannuksella.

Useimmilla tämän päivän ihmisillä ei juurikaan ole aikaa tai mahdollisuutta seurata luonnon tapahtumia, ei aikaa jutella kotipiirin eläimille, kuunnella lintujen laulua. Ei myöskään mahdollisuutta laittaa omassa pellossa kasvanutta, terveellistä, luonnonmukaista ruokaa. Kiire tekee ihmisen pikaihmiseksi. Wanha aijan-päivien tarkoitus on näyttää kuvaa entisaikojen vähemmän kiireisestä elämänmuodosta.

Ennen traktorin ja leikkuupuimurin yleistymistä maataloudessa käytettiin voimakoneina maamoottoreita. Ne olivat suurikokoisia ja painavia, sekä siihen aikaan kalliita. Maamoottorit alkoivat yleistyä 1920-luvulla ja niiden valtakausi kesti 1960-luvulle saakka, jolloin ne jäivät toimettomiksi traktorien tieltä. Ne unohdettiin riihen nurkalle tai kuusen alle kivirauniolle.

Aikoinaan niitä hankittiin yhteiseen käyttöön pienviljelijäyhdistyksille ja puimakoneosuuskunnille. Ne pyörittivät puimakonetta eli ryskyä, pärehöylää, kivimyllyä, silppumyllyä, sirkkeliä ym.Maamoottoreita kuljetettiin hevosella talosta toiseen ja yleensä mukana oli vakituinen koneenkäyttäjä, masinisti. Masinisti oli tärkeä ja arvonsa tunteva herra.

Reijo Kivijärvi on jo pitkään ollut kiinnostunut maamoottoreista. Hän on pelastanut hyljättyjä koneita ja kunnostanut niitä. Tänä päivänä hän omistaa yli 40 maamoottoria, joista jo yli puolet on entisöity käyntikuntoon. Wanaha aijan-päivillä voi itse nähdä kuinka maamoottorit pyörittävät erilaisia vekottimia. Myös muita työnäytöksiä on runsaasti. Taidemaalari Reijo Kivijärvi on kerännyt pihapiiriinsä vanhoja hirsirakennuksia yli 10 vuotta, joten alue luo erinomaiset puitteet tapahtuman pitopaikaksi.

Vuoden 2007 esite.

Vuoden 2006 esite.